Kassavirtalaskelma: mitä se on ja miten se tehdään

Tiivistelmä: Kassavirtalaskelma näyttää, mistä raha yritykseen todella tuli ja mihin se meni tilikauden aikana. Se jakaa rahan liikkeet kolmeen osaan: liiketoiminnan, investointien ja rahoituksen rahavirtaan, jotka yhteen laskettuna kertovat, paljonko rahavarat kasvoivat tai pienenivät. Kassavirtalaskelma vastaa eri kysymykseen kuin tuloslaskelma: tulos kertoo kannattavuuden suoriteperusteisesti, kassavirta kertoo rahan riittämisen. Siksi voitollinenkin yritys voi jäädä rahapulaan. Toiminimen ei ole pakko laatia virallista rahoituslaskelmaa, mutta kassan ennakointi kannattaa silti.

Moni toiminimiyrittäjä katsoo tulosta ja ihmettelee, miksi tilillä ei ole sitä rahaa, jonka tuloslaskelma lupaa. Vastaus löytyy kassavirrasta. Tämä opas selittää, mitä kassavirtalaskelma tarkoittaa, mistä kolmesta rahavirrasta se koostuu, miksi voitto ja kassa eivät ole sama asia, ja tarvitseeko pienen yrityksen tehdä laskelmaa lainkaan. Kassavirran taustalla ovat samat luvut kuin tuloslaskelmassa ja taseessa, joten niiden rakenne kannattaa tuntea ensin.

Mikä kassavirtalaskelma on?

Kassavirtalaskelma on laskelma, joka seuraa rahan liikettä: kuinka paljon rahaa yritykseen tuli ja kuinka paljon sieltä lähti tietyn jakson aikana. Lopputulos on rahavarojen muutos, eli se summa, jolla pankkitilin ja kassan saldo nousi tai laski tilikauden alusta sen loppuun.

Termit menevät usein sekaisin. Kirjanpitolaissa virallinen tilinpäätöksen osa on nimeltään rahoituslaskelma, ja arkikielessä samasta asiasta puhutaan kassavirtalaskelmana tai rahavirtalaskelmana. Kaikki kolme tarkoittavat samaa ajatusta: raha sisään miinus raha ulos. Erotuksena tähän kassabudjetti katsoo tulevaisuuteen ja ennakoi, riittääkö raha tulevina kuukausina. Menneen tilikauden laskelma on toteumaa, kassabudjetti on arvio.

Olennaista on, että kassavirta perustuu toteutuneisiin maksuihin, ei laskutukseen. Lasku, jonka olet lähettänyt mutta jota asiakas ei ole vielä maksanut, näkyy tuloslaskelmassa myyntinä mutta ei kassavirrassa ennen kuin raha kolahtaa tilille. Tämä ero maksun ja suoritteen välillä on sama, joka erottaa maksuperusteisen ja suoriteperusteisen kirjanpidon.

Kassavirtalaskelman kolme rahavirtaa

Kassavirtalaskelma ryhmittelee kaikki rahan liikkeet kolmeen rahavirtaan sen mukaan, mistä toiminnasta ne syntyvät. Jako on vakiintunut ja sama kuin listayhtiöiden tilinpäätöksissä.

Liiketoiminnan rahavirta on tärkein, koska se kertoo, tuottaako yrityksen varsinainen toiminta rahaa vai kuluttaako se sitä. Sen kuuluu normaalisti olla positiivinen. Investointien rahavirta on usein negatiivinen kasvavalla yrityksellä, joka ostaa kalustoa, ja rahoituksen rahavirta kertoo, paljonko omistaja ja rahoittajat ovat tuoneet rahaa tai ottaneet sitä ulos.

Toiminimellä on tässä yksi oma piirteensä. Yksityisotot kuuluvat rahoituksen rahavirtaan, eivät tuloslaskelmaan. Kun nostat rahaa omaan käyttöösi, se ei ole yrityksen kulu eikä pienennä tulosta, mutta se vie rahan kassasta. Juuri tämä selittää usein, miksi tulos ja tilin saldo eroavat toisistaan.

Miksi voitto ja kassa eivät ole sama asia?

Tuloslaskelma ja kassavirtalaskelma lähtevät samoista luvuista mutta päätyvät eri lopputulokseen, koska osa tuloksen eristä ei liikuta rahaa ja osa rahan liikkeistä ei näy tuloksessa. Yleisin tapa laatia laskelma lähtee liiketuloksesta ja oikaisee sen rahaksi. Alla toiminimen esimerkki.

Lue laskelma ylhäältä alas. Poistot lisätään takaisin, koska ne pienentävät tulosta mutta eivät vie rahaa: 10 000 euron kone maksetaan kerralla, mutta sen hankintameno jaetaan tuloslaskelmaan poistoina usealle vuodelle. Myyntisaamisten kasvu vähennetään, koska myyty mutta maksamaton lasku on tulosta ilman rahaa. Ostovelkojen kasvu lisätään, koska ostettu mutta maksamaton tavara pitää rahan toistaiseksi tilillä.

Vaikka liiketulos on 30 000 euroa, rahavarat kasvavat vain 5 500 euroa. Ero syntyy koneen ostosta ja 20 000 euron yksityisotoista, jotka eivät näy tuloksessa lainkaan. Tämä on syy siihen, että voitollinen yritys voi silti olla rahapulassa: tulos voi olla vahva, mutta jos raha on kiinni saamisissa, varastossa tai investoinneissa, se ei ole käytettävissä.

Suora ja epäsuora menetelmä

Liiketoiminnan rahavirran voi esittää kahdella tavalla. Epäsuora menetelmä lähtee tilikauden tuloksesta ja oikaisee sen rahaksi, kuten yllä olevassa taulukossa. Suora menetelmä listaa suoraan asiakkailta saadut maksut ja toimittajille ja muille maksetut suoritukset ja laskee näiden erotuksen. Lopputulos on sama, vain esitystapa eroaa.

Suomalaiset listayhtiöt käyttävät yleensä epäsuoraa menetelmää, ja se on myös helpompi laatia valmiista kirjanpidosta, koska se lähtee luvusta, joka tuloslaskelmasta jo löytyy. Investointien ja rahoituksen rahavirta esitetään molemmissa menetelmissä samalla tavalla. Pienen yrityksen omaan seurantaan suora, maksupohjainen ajattelu on usein havainnollisin: paljonko tuli, paljonko lähti.

Tarvitseeko toiminimen tehdä kassavirtalaskelma?

Ei tarvitse. Kirjanpitolain mukaan rahoituslaskelma on sisällytettävä tilinpäätökseen vain, jos kirjanpitovelvollinen on suuryritys tai yleisen edun kannalta merkittävä yhteisö, kuten pörssiyhtiö, luottolaitos tai vakuutusyhtiö. Toiminimi on käytännössä aina mikro- tai pienyritys, joten sitä tämä velvoite ei koske. Pieni toiminimi, joka pitää yhdenkertaista kirjanpitoa, ei useinkaan laadi edes varsinaista tilinpäätöstä, saati rahoituslaskelmaa.

Se ei tarkoita, etteikö kassan seuraaminen kannattaisi. Virallisen laskelman sijaan pienen yrityksen käytännön työkalu on kassabudjetti: yksinkertainen arvio siitä, paljonko rahaa on nyt, paljonko sitä tulee ja paljonko lähtee seuraavien kuukausien aikana. Perusajatus on sama kuin kassavirtalaskelmassa, mutta eteenpäin katsoen.

Yksinkertaisimmillaan kassabudjetti on yksi rivi kuukaudessa: alkukassa plus kuukauden aikana tulevat maksut miinus lähtevät maksut. Jos tilillä on kuun alussa 3 000 euroa, myyntejä erääntyy 8 000 euroa ja maksuja lähtee 6 500 euroa, loppukassa on 3 000 + 8 000 − 6 500 = 4 500 euroa. Kun saman laskee muutamalle kuukaudelle eteenpäin, näet ajoissa, osuuko verojen eräpäivä tai iso hankinta kohtaan, jossa raha on tiukassa.

Yleisiä väärinkäsityksiä

"Toiminimen on tehtävä rahoituslaskelma." Ei ole. Velvoite koskee vain suuryrityksiä ja yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä. Toiminimi voi laatia kassalaskelman omaan käyttöönsä, mutta pakollista se ei ole.

"Voitollinen yritys ei voi olla rahapulassa." Voi olla. Tulos lasketaan suoriteperusteisesti, joten se sisältää myyntejä, joita ei ole vielä maksettu, eikä se huomioi investointeja, lainanlyhennyksiä tai yksityisottoja. Raha voi olla kiinni saamisissa ja varastossa, vaikka tulos näyttäisi hyvältä.

"Kassavirtalaskelma ja tuloslaskelma kertovat saman asian." Eivät kerro. Tuloslaskelma mittaa kannattavuutta suoriteperusteisesti, kassavirtalaskelma mittaa rahan todellista liikettä. Sama tilikausi voi tuottaa vahvan tuloksen ja heikon kassavirran tai päinvastoin.

Näin pidät kassavirran luvut kohdallaan

Kassavirtalaskelma on täsmälleen niin luotettava kuin sen taustalla olevat tositteet. Jos ostolasku on kadonnut tai myynti on kirjaamatta, laskelma antaa väärän kuvan siitä, mihin raha meni. Kun tulojen ja menojen tositteet ovat tallessa ja eriteltyinä, kassavirran näkee ilman arvailua, ja kirjanpitäjän tai kirjanpito-ohjelman työ helpottuu.

Tässä SparkReceipt toimii esikirjanpidon työkaluna. Kuittiskanneri lukee kuvasta tai PDF:stä toimittajan, summan, päivämäärän ja arvonlisäveron erittelyn, joten menotositteet eivät jää kuittipinoon. Kulujen seuranta kokoaa tulot ja menot yhteen paikkaan, ja raporteista näet tulojen ja menojen kehityksen ajassa, mikä on sama pohjadata, josta kassavirran hahmottaa.

Rehellisyyden nimissä: SparkReceipt ei ole kirjanpito-ohjelma eikä laadi rahoituslaskelmaa puolestasi, eikä siinä ole suoraa integraatiota suomalaisiin kirjanpito-ohjelmiin, kuten Procountoriin tai Netvisoriin. Se hoitaa tositteiden keruun, erittelyn ja arkistoinnin, ja varsinaisen kirjanpidon sekä laskelmat tekee kirjanpito-ohjelma tai kirjanpitäjä. SparkReceiptin suunnitelmat näet hinnoittelusivulta.

Usein kysytyt kysymykset

Mitä eroa on rahoituslaskelmalla ja kassavirtalaskelmalla?

Käytännössä ne tarkoittavat samaa asiaa. Rahoituslaskelma on kirjanpitolain virallinen termi tilinpäätöksen osalle, ja kassavirtalaskelma sekä rahavirtalaskelma ovat arkikielen nimiä samalle laskelmalle: raha sisään miinus raha ulos.

Onko toiminimen pakko tehdä kassavirtalaskelma?

Ei ole. Rahoituslaskelma on pakollinen vain suuryritykselle ja yleisen edun kannalta merkittävälle yhteisölle. Toiminimi voi tehdä kassalaskelman tai kassabudjetin omaan käyttöönsä, mutta laki ei sitä vaadi.

Mitä eroa on suoralla ja epäsuoralla menetelmällä?

Molemmat päätyvät samaan liiketoiminnan rahavirtaan. Epäsuora menetelmä lähtee tilikauden tuloksesta ja oikaisee sen rahaksi, suora menetelmä listaa saadut ja maksetut suoritukset suoraan. Suomessa epäsuora menetelmä on yleisin.

Miksi voitollinen toiminimi voi olla rahapulassa?

Koska tulos ei ole sama kuin kassa. Myyty mutta maksamaton lasku kasvattaa tulosta mutta ei kassaa, ja investoinnit, lainanlyhennykset ja yksityisotot vievät rahaa näkymättä tuloksessa. Raha voi olla kiinni saamisissa ja varastossa.

Kuuluvatko yksityisotot kassavirtalaskelmaan?

Kyllä, rahoituksen rahavirtaan. Yksityisotto ei ole yrityksen kulu eikä se pienennä tulosta, mutta se vie rahan kassasta, joten se näkyy kassavirrassa mutta ei tuloslaskelmassa.

Yhteenveto

• Kassavirtalaskelma näyttää, mistä raha tuli ja mihin se meni, ja sen lopputulos on rahavarojen muutos tilikauden aikana.
• Laskelma jakaantuu kolmeen rahavirtaan: liiketoiminnan, investointien ja rahoituksen rahavirtaan, joiden summa on rahavarojen muutos.
• Tulos ja kassa eivät ole sama asia: poistot, myyntisaamisten ja varaston muutokset, investoinnit ja yksityisotot erottavat tuloslaskelman ja kassavirran toisistaan.
• Toiminimellä yksityisotot kuuluvat rahoituksen rahavirtaan, mikä selittää usein tuloksen ja tilin saldon eron.
• Rahoituslaskelma on pakollinen vain suuryritykselle ja yleisen edun kannalta merkittävälle yhteisölle, joten toiminimen ei ole pakko sitä laatia.
• Pienen yrityksen käytännön työkalu on eteenpäin katsova kassabudjetti, joka on luotettava vain, kun tulo- ja menotositteet ovat tallessa.