Maksuperusteinen kirjanpito: mitä se on ja kuka saa pitää

Tiivistelmä: Maksuperusteinen kirjanpito kirjaa tulon ja menon silloin, kun raha liikkuu: tulo kirjataan, kun maksu tulee tilille, ja meno, kun lasku maksetaan. Suoriteperusteinen kirjanpito kirjaa tapahtuman jo silloin, kun työ tai tavara luovutetaan, vaikka maksu tulisi myöhemmin. Toiminimi saa pitää yhdenkertaista, maksuperusteista kirjanpitoa laissa määriteltyjen raja-arvojen alla. Verotettava tulo lasketaan silti suoriteperusteella, joten maksuperusteinen kirjanpito on oikaistava verotusta varten.

Kysymys siitä, kirjataanko tulo silloin kun lasku lähtee vai silloin kun raha tulee tilille, ratkaisee, kummalle vuodelle tapahtuma osuu. Tämä on maksuperusteen ja suoriteperusteen ero. Tässä oppaassa selitetään, mitä maksuperusteinen kirjanpito tarkoittaa, miten se eroaa suoriteperusteesta konkreettisen esimerkin kautta, kuka toiminimi saa pitää sitä ja miksi verotettava tulos lasketaan silti suoriteperusteella. Se, montako tiliä tapahtumasta kirjataan, on eri kysymys, ja se on käyty läpi kahdenkertaisen kirjanpidon oppaassa.

Mitä maksuperusteinen kirjanpito tarkoittaa?

Maksuperusteisessa kirjanpidossa jokainen tapahtuma kirjataan sen rahaliikkeen mukaan. Verohallinto kuvaa tämän näin: tapahtumakirjaukset tehdään sitä mukaa kuin rahaa yrityksen tilillä liikkuu. Myyntitulo kirjataan sinä päivänä, kun asiakkaan maksu näkyy tilillä, ja osto kirjataan sinä päivänä, kun yrittäjä itse maksaa laskun.

Suoriteperuste katsoo eri hetkeä. Siinä ratkaisee suoritteen luovutus: tulo syntyy, kun työ tehdään tai tavara toimitetaan, ja meno syntyy, kun tuotannontekijä otetaan vastaan. Lasku ja sen maksu voivat tulla paljon myöhemmin, mutta tapahtuma on jo kirjattu. Verohallinnon pääsääntö on, että yritysten ja yhteisöjen on pidettävä kahdenkertaista, suoriteperusteista kirjanpitoa.

Useimmiten ero ei näy, koska lasku ja maksu osuvat samalle kuukaudelle. Se tulee esiin vasta silloin, kun työ tehdään yhtenä vuonna mutta maksu saadaan vasta seuraavana, jolloin maksuperuste ja suoriteperuste osoittavat saman tulon eri tilikaudelle.

Maksuperuste vai suoriteperuste? Esimerkki vuodenvaihteesta

Toiminimiyrittäjä tekee asiakkaalle työn joulukuussa 2026 ja lähettää siitä 2 000 euron laskun 20.12.2026. Asiakas maksaa laskun 10.1.2027. Samaan aikaan yrittäjä saa tavarantoimittajalta 400 euron laskun joulukuussa 2026 ja maksaa sen 5.1.2027.

Näin sama kaksi tapahtumaa kirjautuvat eri perusteilla:

Maksuperusteella koko kauppa näkyy vuonna 2027, koska raha liikkui silloin, kun taas suoriteperusteella molemmat erät kirjautuvat jo vuonna 2026 työn ja toimituksen mukaan. Euromäärä on yli tilikausien sama, mutta se jakautuu vuosille eri tavalla. Juuri tämä jakautuminen ratkaisee, minkä vuoden tuloon ja veroon erät kuuluvat.

Seuraava taulukko kokoaa kahden perusteen erot:

Kuka saa pitää maksuperusteista kirjanpitoa?

Suomessa maksuperusteinen kirjanpito kulkee käytännössä käsi kädessä yhdenkertaisen kirjanpidon kanssa, joka on aina maksuperusteista. Verohallinnon mukaan liikkeen- ja ammatinharjoittaja eli toiminimi voi pitää niin sanottua yhdenkertaista kirjanpitoa. Osakeyhtiölle ja muille yritysmuodoille kahdenkertainen, suoriteperusteinen kirjanpito on pakollinen.

Oikeus kevyempään kirjanpitoon ei kuitenkaan ole rajaton. Toiminimen on siirryttävä kahdenkertaiseen kirjanpitoon, jos vähintään kaksi kolmesta rajasta ylittyy: taseen loppusumma yli 100 000 euroa, liikevaihto yli 200 000 euroa tai palveluksessa keskimäärin yli kolme henkilöä. Lisäksi tilikautta koskee oma ehtonsa: yhdenkertaisessa kirjanpidossa tilikausi on aina kalenterivuosi, ja jos yrittäjä haluaa käyttää muuta tilikautta, kahdenkertaista kirjanpitoa on pidettävä yhtiömuodosta riippumatta.

Moni aloittava toiminimi aloittaa maksuperusteisella yhdenkertaisella kirjanpidolla, koska se on yksinkertaisin tapa seurata rahan liikkeitä. Osa valitsee kuitenkin kahdenkertaisen kirjanpidon vapaaehtoisesti jo alusta, jotta kirjanpito antaa taseen ja vastaa suoraan verotuksen vaatimaa suoriteperusteista tulosta.

Maksuperusteinen kirjanpito ja verotus

Tässä on maksuperusteen tärkein kompastuskivi. Vaikka kirjanpitoa pidettäisiin maksujen mukaan, verotus katsoo suoritteen hetkeä. Verohallinto toteaa suoraan, että yhdenkertaista kirjanpitoa pitävien on oikaistava kirjanpito verotusta varten suoriteperusteiseksi. Toisin sanoen maksujen listaus ei yksin kerro verotettavaa tulosta, vaan luvut on käännettävä sille vuodelle, jolloin työ tehtiin tai tavara toimitettiin.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että edellisen esimerkin 2 000 euron myynti kuuluu verotuksessa vuodelle 2026, vaikka maksu saatiin vasta 2027 ja se näkyy maksuperusteisessa kirjanpidossa vuoden 2027 rivillä. Oikaisu tehdään veroilmoitusta varten. Sama koskee menoja: joulukuun 400 euron ostolasku on vuoden 2026 kulu riippumatta siitä, milloin se maksetaan.

Myös kahdenkertaista kirjanpitoa voi pitää kesken tilikauden maksuperusteella, mutta kirjanpitolaki vaatii, että nämä kirjaukset oikaistaan ja täydennetään suoriteperusteen mukaisiksi ennen tilinpäätöksen laatimista. Vähäiset liiketapahtumat ovat tästä poikkeus. Jos toiminimelle tulee tilinpäätöksen tekovelvollisuus, tämä oikaisu on osa sitä. Se, miten oikaistu tulos päätyy veroilmoitukselle, on käyty läpi toiminimen verotuksen oppaassa.

Maksuperusteinen alv on oma valintansa

Sana maksuperuste esiintyy myös arvonlisäverotuksessa, ja se sekoittuu helposti kirjanpidon perusteeseen. Kyse on kuitenkin eri asiasta ja eri rajasta. Verohallinnon mukaan yritykset, joiden kalenterivuoden liikevaihto on enintään 500 000 euroa, voivat tilittää arvonlisäveroa maksuperusteisesti. Tällöin myynnin alv kohdistetaan sille kuukaudelle, jolloin maksu saadaan, ja oston alv saadaan vähentää silloin, kun osto maksetaan.

Tilinpäätöksen laatimisvelvollisuudesta vapautetut toiminimet voivat käyttää maksuperustetta ilman liikevaihtorajaa. Maksuperustetta sovelletaan vain Suomessa tapahtuviin myynteihin ja ostoihin, ei tuonteihin, vienteihin eikä käännetyn verovelvollisuuden tilanteisiin. Alv:n ilmoittamisesta ja jaksottamisesta on tarkemmin arvonlisäveroilmoituksen oppaassa.

Olennaista on, että nämä ovat kaksi erillistä valintaa: se, millä perusteella kirjanpito pidetään, ja se, millä perusteella arvonlisävero tilitetään. Ne voivat osua eri raja-arvoihin eikä toinen pakota toista.

Yleisiä väärinkäsityksiä

"Maksuperusteinen kirjanpito ja maksuperusteinen alv ovat sama asia." Eivät ole. Kirjanpidon peruste ratkaisee, milloin tulo ja meno kirjataan, ja yhdenkertaisen kirjanpidon raja kulkee 200 000 euron liikevaihdossa. Maksuperusteinen alv taas on arvonlisäveron tilitystapa, jonka raja on 500 000 euron liikevaihto.

"Maksuperusteinen kirjanpito riittää sellaisenaan verotukseen." Ei riitä. Verohallinto edellyttää, että kirjanpito oikaistaan verotusta varten suoriteperusteiseksi, joten verotettava tulos lasketaan suoritteen hetken mukaan, ei maksun hetken.

"Maksuperusteella voi lykätä verot myöhäisemmälle vuodelle ajoittamalla maksut." Ei toimi, koska verotus ei katso maksupäivää. Vaikka asiakas maksaisi vasta seuraavana vuonna, tulo verotetaan sinä vuonna, jona työ tehtiin.

Näin pidät tositteet kunnossa kummallakin perusteella

Olipa kirjanpito maksu- tai suoriteperusteista, molemmat tarvitsevat saman pohjan: tositteen jokaisesta myynnistä ja ostosta oikealla päivämäärällä ja summalla. SparkReceipt on esikirjanpidon työkalu, ei kirjanpito-ohjelma, eikä se päätä kirjanpidon jaksotusta puolestasi. Sen sijaan kuittiskanneri lukee tositteelta myyjän, päivämäärän, summan ja arvonlisäveron erittelyn, ja kulujen seuranta kokoaa tositteet yhteen paikkaan.

Kun jokainen tosite päivämäärineen on tallessa, kirjanpitäjälläsi on tarvittavat tiedot käytettävissä riippumatta siitä, kummalla perusteella kirjanpito tehdään ja mille vuodelle erä lopulta kuuluu. Suomessa SparkReceiptillä ei ole vielä suoria integraatioita paikallisiin kirjanpito-ohjelmiin, kuten Procountoriin tai Netvisoriin, joten tiedot viedään raportteina tai tiedostoina ja kirjanpitäjä saa kutsun tarkastella tositteita suoraan. Hinnat näet hinnoittelusivulta.

Usein kysytyt kysymykset

Onko maksuperusteinen kirjanpito sama kuin yhdenkertainen kirjanpito? Ne liittyvät toisiinsa. Yhdenkertainen kirjanpito on aina maksuperusteista, eli tapahtumat kirjataan rahan liikkeen mukaan. Kahdenkertaista kirjanpitoa voi osan vuotta pitää myös maksuperusteella, mutta se on oikaistava suoriteperusteiseksi ennen tilinpäätöstä.

Saako toiminimi valita maksuperusteisen kirjanpidon? Saa, jos raja-arvot eivät ylity. Toiminimi voi pitää yhdenkertaista, maksuperusteista kirjanpitoa, kunnes vähintään kaksi kolmesta rajasta ylittyy: tase yli 100 000 euroa, liikevaihto yli 200 000 euroa tai keskimäärin yli kolme työntekijää.

Miksi verotettava tulo lasketaan suoriteperusteella, vaikka pidän maksuperusteista kirjanpitoa? Koska verolainsäädäntö kohdistaa tulon ja menon sille vuodelle, jona työ tehtiin tai tavara toimitettiin. Siksi maksuperusteinen kirjanpito on Verohallinnon mukaan oikaistava verotusta varten suoriteperusteiseksi.

Voinko käyttää maksuperusteista alv:ta, vaikka kirjanpito on suoriteperusteista? Voit. Arvonlisäveron tilitystapa ja kirjanpidon peruste ovat erillisiä valintoja. Maksuperusteisen alv:n raja on 500 000 euron liikevaihto, ja tilinpäätösvelvollisuudesta vapaa toiminimi voi käyttää sitä ilman rajaa.

Mikä on maksuperusteisen kirjanpidon suurin riski? Että maksuperusteen lukuja käyttää sellaisenaan verotuksessa. Vuodenvaihteen yli menevät laskut osuvat silloin väärälle vuodelle, ja veroilmoituksen tulos on virheellinen.

Yhteenveto

• Maksuperusteinen kirjanpito kirjaa tulon ja menon silloin, kun raha liikkuu; suoriteperuste kirjaa ne, kun työ tai tavara luovutetaan.
• Ero näkyy vuodenvaihteessa: joulukuussa tehty ja tammikuussa maksettu työ osuu maksuperusteella seuraavalle vuodelle, suoriteperusteella tekovuodelle.
• Toiminimi saa pitää yhdenkertaista, maksuperusteista kirjanpitoa, kunnes kaksi kolmesta rajasta ylittyy (tase 100 000 €, liikevaihto 200 000 €, yli 3 työntekijää).
• Verotettava tulo lasketaan aina suoriteperusteella, joten maksuperusteinen kirjanpito on oikaistava verotusta varten.
• Maksuperusteinen alv on eri valinta kuin kirjanpidon peruste, ja sen liikevaihtoraja on 500 000 euroa.
• Molemmat perusteet tarvitsevat saman pohjan: tositteen jokaisesta tapahtumasta oikealla päivämäärällä.