Toiminimen verotus: näin yritystulo jaetaan ja verotetaan

Tiivistelmä: Toiminimi ei ole erillinen verovelvollinen, vaan elinkeinotoiminnan tulos verotetaan yrittäjän omana tulona. Verohallinto laskee tuloksen vähentämällä tuotoista kulut, tekee siitä 5 prosentin yrittäjävähennyksen ja jakaa jäljelle jäävän yritystulon pääomatuloksi ja ansiotuloksi nettovarallisuuden perusteella. Veroa maksetaan verovuoden aikana ennakkoverona, joka perustuu omaan arvioosi tuloksesta.

Toiminimen verotuksessa hämmentää useimmiten se, ettei yrityksellä ole omaa veroprosenttia. Osakeyhtiö maksaa yhteisöveron ja jakaa loput osinkoina, mutta toiminimen tulos kulkee suoraan yrittäjän henkilökohtaiseen verotukseen, jossa se kohtaa palkkatulot, vuokratulot ja kaiken muun saman vuoden tulon. Tämä opas on yleiskuva koko ketjusta: liikevaihdosta tulokseen, tuloksesta jaettavaan yritystuloon ja siitä ansio- ja pääomatuloksi. Jokaisesta osasta on erillinen syvempi opas, ja ne on linkitetty tähän matkan varrella.

Kuka maksaa veron, kun yritys on toiminimi?

Liikkeen- tai ammatinharjoittajaa eli yksityistä elinkeinonharjoittajaa kutsutaan arkikielessä toiminimiyrittäjäksi. Verotuksessa yritys ja yrittäjä ovat sama verovelvollinen. Verohallinto laskee elinkeinotoiminnan tuloksen niin, että tuotoista vähennetään kulut, ja tuloksesta muodostuvan yritystulon ansiotulo-osuus lisätään yrittäjän muihin ansiotuloihin, esimerkiksi palkkatuloihin. Yrityksellä ei siis ole omaa veroprosenttia, vaan tulos kohtaa saman vuoden muut tulot.

Tästä seuraa kaksi käytännön asiaa, jotka yllättävät ensimmäisenä vuonna. Ensinnäkin verotus ei riipu siitä, paljonko nostat rahaa yrityksen tililtä. Verohallinto huomauttaa, että liikkeenharjoittaja tai ammatinharjoittaja ei voi maksaa palkkaa itselleen, joten tililtä otettu raha on yksityisotto eikä kulu. Verotettava tulos on sama, nostitpa vuoden aikana kaiken tai et mitään.

Toiseksi ennakonpidätystä ei tee kukaan puolestasi. Palkansaajalla vero lähtee palkasta ennen kuin raha tulee tilille, mutta toiminimellä koko myyntitulo tulee tilille verottomana ja vero maksetaan erikseen ennakkoverona. Yrityksen tilillä oleva summa ei siis ole käytettävissä olevaa rahaa ennen kuin ennakkovero, arvonlisävero ja YEL on otettu siitä pois.

Elinkeinotoiminnan veroilmoitus (lomake 5) on annettava joka vuosi. Verohallinnon mukaan ilmoitus täytyy palauttaa aina, myös silloin jos toimintaa ei ole ollut, ja verovuoden 2025 ilmoituksen määräpäivä oli 1.4.2026. Lomakkeen täyttäminen rivi riviltä on käyty läpi veroilmoituksen oppaassa.

Miten verotettava tulos lasketaan?

Tuloksen laskenta etenee Verohallinnolla kiinteässä järjestyksessä, ja järjestyksellä on väliä: yrittäjävähennys tehdään ennen kuin tulo jaetaan ansio- ja pääomatuloksi. Verohallinnon ohjeen mukaan tuotoista vähennetään ensin kulut, sitten aiempien vuosien vahvistetut tappiot, ja tämän jälkeen tuloksesta tehdään 5 prosentin yrittäjävähennys. Jäljelle jäävä summa on jaettavaa yritystuloa.

Yrittäjävähennystä ei tarvitse vaatia. Verohallinto laskee sen puolestasi ja näet määrän verotuspäätöksestä, eikä sitä saa tappiollisesta toiminnasta: vähennys ei voi olla voittoa suurempi eikä se kasvata verovuoden tappiota.

Ansiotulo vai pääomatulo? Nettovarallisuus ratkaisee

Jaettava yritystulo ei ole yhtä tulolajia. Osa siitä verotetaan pääomatulona ja osa ansiotulona, ja rajan vetää yrityksen nettovarallisuus. Nettovarallisuus lasketaan niin, että elinkeinotoiminnan varoista vähennetään elinkeinotoiminnan velat, ja verovuoden verotuksessa käytetään edellisen verovuoden lukua. Toimintansa aloittavalla nettovarallisuus lasketaan ensimmäisen verovuoden lopun tilanteen mukaan.

Moni asiantuntijayrittäjä yllättyy siitä, kuinka pieni luku tämä on. Nettovarallisuuteen lasketaan esimerkiksi vaihto-omaisuus, liiketila, koneet, kalusto, myyntisaamiset ja käteisvarat, mutta tavallisen pankkitilin talletuksia ei lasketa mukaan, koska talletusten korko verotetaan korkotulon lähdeverona. Konsultilla, jonka koko omaisuus on kannettava tietokone ja pankkitilin saldo, nettovarallisuus jää lähelle nollaa, ja käytännössä koko yritystulo on ansiotuloa.

Laskutapa on kaavamainen, ei tapauskohtaiseen arvioon perustuva. Nettovarallisuuteen lisätään 30 prosenttia yrityksen viimeisen 12 kuukauden aikana maksamista palkoista, ja tälle summalle lasketaan 20 prosentin kaavamainen tuotto, joka on yritystulon pääomatulo-osuus. Palkkalisään kelpaavat vain ulkopuoliselle maksetut palkat: yrittäjä ei voi maksaa palkkaa itselleen, eikä palkkasummaan lasketa puolisolle tai verovuoden alussa alle 14-vuotiaalle perheenjäsenelle maksettuja palkkoja.

Jaon merkitys näkyy verokannoissa. Pääomatulon veroprosentti on 30, ja 30 000 euron ylittävältä osalta 34. Ansiotulo-osuus taas lisätään muihin ansiotuloihin, kuten palkkoihin, ja verotetaan progressiivisesti, jolloin veroprosentti kasvaa tulojen kasvaessa.

Voit vaatia pienempää pääomatulo-osuutta

Oletus on 20 prosentin tuotto, mutta se ei ole pakko. Verohallinnon mukaan voit vaatia, että pääomatuloa on vain 10 prosentin tuottoa vastaava määrä tai että yritystulo verotetaan kokonaan ansiotulona. Vaatimus tehdään veroilmoituksen osassa 17 ennen kuin verotuksesi päättyy, ja päättymispäivä vaihtelee asiakkaittain touko- ja lokakuun välillä.

Otetaan edellä laskettu 57 000 euron jaettava yritystulo ja oletetaan, että edellisen vuoden nettovarallisuus oli 40 000 euroa eikä ulkopuolisia palkkoja maksettu. Kaavamainen tuotto on tällöin 20 % × 40 000 € = 8 000 €.

Pääomatulon vero oletustilanteessa on 8 000 € × 30 % = 2 400 €, kun muita pääomatuloja ei ole eikä 30 000 euron raja ylity. Kumpi vaihtoehto tulee halvemmaksi, ratkeaa ansiotulosi rajaveroprosentista: jos ylimmästä ansiotuloeurosta menee veroa yli 30 prosenttia, pääomatulona verotettava osuus on kevyempi, ja pienillä ansiotuloilla tilanne kääntyy päinvastoin. Vaatimuksen voi tehdä vuosi kerrallaan, joten valinta kannattaa laskea uudelleen aina kun tulotaso muuttuu.

Ennakkovero ja YEL: mitä maksetaan vuoden aikana

Verovuoden aikana toiminimi maksaa veronsa ennakkoverona. Verohallinnon mukaan ennakkoveron määrä perustuu antamaasi arvioon verotettavasta tulosta, ja arviota kannattaa seurata vuoden mittaan, koska muutosta voi hakea OmaVerossa useamman kerran vuodessa. Jos ennakot jäävät liian pieniksi, puuttuva osa tulee maksettavaksi jäännösverona, ja sen voi ennakoida hakemalla lisäennakkoa. Eräpäivät, korot ja arvion tarkistaminen on käyty läpi tarkemmin ennakkoveron oppaassa.

YEL-maksu ei seuraa tulosta. Työeläke.fi:n mukaan YEL-vakuutuksen työtulo on yrittäjän työpanoksen arvo rahassa mitattuna, eli sama nyrkkisääntö kuin palkka, jonka maksaisit samaa työtä tekevälle ulkopuoliselle. Vuonna 2026 työtulon alaraja on 9 423,09 euroa ja yläraja 214 000 euroa vuodessa. Maksun voi vähentää verotuksessa, mutta vain kerran: Verohallinnon mukaan YEL-maksut vähennetään joko elinkeinotoiminnan veroilmoituksessa, henkilökohtaisessa veroilmoituksessa tai puolison veroilmoituksessa, ei useassa paikassa yhtä aikaa.

Mitä toiminimi saa vähentää?

Vähennysten perusperiaate on lyhyt: verotuksessa vähennetään vain tulonhankkimistarkoituksessa suoritetut menot. Kulun pitää siis liittyä liiketoimintaan, ja siitä pitää olla tosite. Kaikki vähennykset pienentävät tulosta ennen yrittäjävähennystä ja yritystulon jakoa, joten ne vaikuttavat sekä ansiotulon että pääomatulon määrään.

Yksityiskohdat vaihtelevat kululajeittain enemmän kuin yleisperiaate antaa ymmärtää, joten kukin on käsitelty erikseen:

• Yleisimmät sudenkuopat: mistä vähennyskelpoisen ja vähennyskelvottoman raja käytännössä kulkee, toiminimen vähennysten oppaassa.
• Auto ja ajokilometrit: vähennys riippuu siitä, kuuluuko auto elinkeinotoiminnan varoihin vai yksityisvaroihin. Ajopäiväkirja ja vuoden 2026 korvausmäärät ovat kilometrikorvausoppaassa.
• Työmatkat ja päivärahat: tilapäisen työmatkan kulut, päiväraha ja majoitus, matkakulujen oppaassa.
• Asiakastarjoilut: edustuskulut ovat vain osittain vähennyskelpoisia, ja raja neuvottelukuluihin on tarkka, edustuskulujen oppaassa.

Arvonlisävero on eri asia kuin tulovero

Moni aloittava yrittäjä sekoittaa arvonlisäveron ja tuloveron keskenään, vaikka ne ovat eri verot. Arvonlisäverovelvolliselle alv ei ole kulu eikä tulo vaan asiakkaalta kerätty ja Verohallinnolle tilitettävä läpikulkuerä, joka ilmoitetaan omalla aikataulullaan verokausittain. Tulovero taas kohdistuu verottomaan tulokseen.

Ilmoitusvelvollisuus alkaa rekisteröinnistä. Yritys on merkittävä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, kun kalenterivuoden liikevaihto ylittää 20 000 euroa, ja rekisteriin voi hakeutua myös vapaaehtoisesti. Verokannat ja ostojen vähennysoikeus on selitetty arvonlisäveron oppaassa, ja verokauden valinta, eräpäivät ja ilmoitukselle tuleva luku alv-ilmoituksen oppaassa.

Näin pidät verotuksen pohjatiedot kunnossa

Kaikki edellä kuvattu lepää yhden asian varassa: tositteiden on oltava tallessa ja kirjattuina. Kirjaamaton ostokuitti ei pienennä tulosta, ja koska tulos on sekä ennakkoveron että lopullisen verotuksen pohja, kadonnut kuitti maksaa kahdesti.

SparkReceiptin kuittiskanneri lukee kuvasta tai PDF:stä toimittajan, summan, päivämäärän ja veron erittelyn, ja kulujen seuranta kerää ostotositteet yhteen paikkaan sitä mukaa kun niitä syntyy. Raporteista saat valitun jakson kulut ja tulot koottuna, mikä auttaa sekä ennakkoveron arvion tarkistamisessa kesken vuoden että aineiston luovuttamisessa kirjanpitäjälle. Kirjanpitäjän voi kutsua maksullisissa tilauksissa mukaan veloituksetta.

Rehellisyyden nimissä: SparkReceipt ei ole kirjanpito-ohjelma eikä anna veroilmoitusta puolestasi, eikä siinä ole suoraa integraatiota suomalaisiin kirjanpito-ohjelmiin, kuten Procountoriin tai Netvisoriin. Se hoitaa esikirjanpidon, eli kuittien keruun, erittelyn ja arkistoinnin, ja aineisto siirtyy eteenpäin PDF-, Excel- tai CSV-raporttina. Suunnitelmien sisällöt näet hinnoittelusivulta.

Usein kysytyt kysymykset

Onko toiminimellä omaa veroprosenttia?

Ei ole. Elinkeinotoiminnan tulos verotetaan yrittäjän henkilökohtaisessa verotuksessa yhdessä muiden tulojen kanssa, joten lopullinen veroprosentti riippuu myös palkoista, etuuksista ja muista saman verovuoden tuloista. Osakeyhtiön kiinteää yhteisöveroprosenttia vastaavaa lukua ei toiminimelle ole.

Verotetaanko minua siitä, mitä nostan yrityksen tililtä?

Ei. Vero lasketaan elinkeinotoiminnan tuloksesta, eli tuotoista miinus kulut, riippumatta nostoista. Yrityksen tililtä otettu raha on yksityisotto, joka ei ole vähennyskelpoinen kulu, koska toiminimiyrittäjä ei voi maksaa palkkaa itselleen.

Kannattaako vaatia yritystulon verottamista kokonaan ansiotulona?

Se riippuu ansiotulon rajaveroprosentista. Kun rajavero jää alle pääomatulon 30 prosentin, ansiotulovaatimus keventää verotusta, ja korkeammilla tuloilla oletusarvoinen pääomatulo-osuus on edullisempi. Vaatimus tehdään veroilmoituksella vuosi kerrallaan, joten sen voi laskea uudelleen joka vuosi.

Mitä tapahtuu, jos ennakkovero on arvioitu liian pieneksi?

Puuttuva osa tulee maksettavaksi jäännösverona lopullisen verotuksen yhteydessä. Määrää voi pienentää hakemalla ennakkoveroon muutosta kesken vuoden tai maksamalla lisäennakkoa. Ennakkoveroa ei kannata jättää maksamatta sillä perusteella, että se tuntuu liian suurelta, vaan muutosta haetaan OmaVerossa.

Vaikuttaako YEL-työtulo verotettavaan tulokseen?

YEL-työtulo ei määrää tulosta, vaan se on eläkevakuutusmaksun peruste ja perustuu työpanoksen arvoon. Maksettu YEL-maksu on kuitenkin vähennyskelpoinen, joten se pienentää verotettavaa tuloa siinä ilmoituksessa, jossa sen vähennät.

Yhteenveto

• Toiminimi ei ole erillinen verovelvollinen: elinkeinotoiminnan tulos verotetaan yrittäjän omana tulona yhdessä muiden tulojen kanssa.
• Tulos on tuotot miinus kulut, ja siitä vähennetään ensin vanhat vahvistetut tappiot ja sitten 5 prosentin yrittäjävähennys, jonka Verohallinto laskee automaattisesti.
• Jäljelle jäävä jaettava yritystulo jaetaan pääomatuloksi ja ansiotuloksi: pääomatuloa on 20 prosentin kaavamainen tuotto edellisen vuoden nettovarallisuudelle.
• Pääomatulon vero on 30 prosenttia ja 30 000 euron yli menevältä osalta 34 prosenttia, kun taas ansiotulo-osuus verotetaan progressiivisesti muiden ansiotulojen kanssa.
• Pääomatulo-osuutta voi vaatia pienennettäväksi 10 prosenttiin tai nollaan veroilmoituksen osassa 17 ennen verotuksen päättymistä.
• Verot maksetaan vuoden aikana ennakkoverona omaan tulosarvioon perustuen, ja YEL-maksu määräytyy erikseen työtulon eikä tuloksen mukaan.