Toiminimen vähennykset: 7 yleistä virhettä verotuksessa

Tiivistelmä: Kallein virhe toiminimen verotuksessa on vähentää kulu, joka on vähennyskelpoinen vain osittain tai ei lainkaan. Edustusmenoista vähennetään tuloverotuksessa 50 prosenttia eikä niiden arvonlisäveroa saa vähentää ollenkaan. Yrittäjän oma virkistys ja tavanomainen vaatetus jäävät kokonaan vähennysten ulkopuolelle, ja toiminimi ei maksa itselleen verovapaata kilometrikorvausta vaan tekee työajoista lisävähennyksen. Jos Verohallinto oikaisee vähennyksen jälkikäteen, päälle tulee veronkorotus.

Suurin osa toiminimen vähennysvirheistä ei synny vilpistä vaan siitä, että osittain vähennyskelpoinen kulu kirjataan kokonaan tai palkansaajaa koskeva sääntö siirretään yrittäjän omaan verotukseen. Kävimme läpi seitsemän tavallisinta uskomusta ja tarkistimme jokaisen Verohallinnon voimassa olevasta ohjeesta. Jokaisessa kohdassa on sääntö, sen lähde ja se, mitä kannattaa tehdä sen sijaan.

Väärinkäsitys 1: edustuskulut vähennetään kokonaan

Uskomus: asiakkaan kanssa syöty lounas on yrityksen kulu, joten koko lasku menee kirjanpitoon vähennyksenä.

Sääntö: Verohallinnon ohjeen "Edustusmenot tuloverotuksessa" mukaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 8 §:n 1 momentin 8 kohdassa säädetään, että 50 prosenttia edustusmenojen määrästä on vähennyskelpoisia menoja. Toinen puoli jää yrityksen kannettavaksi. Edustusmenolla tarkoitetaan vieraanvaraisuutta, joka kohdistuu yrityksen ulkopuolisiin, kuten asiakkaisiin tai liikekumppaneihin.

Arvonlisäverotuksessa raja on vielä tiukempi. Ohjeessa Markkinointi- ja edustustilaisuudet arvonlisäverotuksessa todetaan, että arvonlisäverolain 114 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan vähennystä ei saa tehdä, kun hankinta koskee edustustarkoitukseen käytettäviä tavaroita ja palveluja. Edustuskulun arvonlisävero ei siis ole vähennyskelpoinen lainkaan.

Tee näin: kirjaa edustusmenot omalle tililleen heti, älä yritä erotella niitä vuoden lopussa. Jos edustuslaskusta jää arvonlisäveron jälkeen 300 euron nettomeno, tuloverotuksessa vähennettävää on 150 euroa ja laskuun sisältyvä arvonlisävero jää kokonaan yrityksen kuluksi. Rajanveto neuvottelukulujen ja edustuksen välillä on oma kokonaisuutensa, ja se on käyty läpi edustuskulujen oppaassa.

Väärinkäsitys 2: mainoslahja ja edustuslahja ovat sama asia

Uskomus: asiakkaalle annettu lahja on markkinointia, joten se vähennetään täysimääräisenä.

Sääntö: sama edustusmenojen ohje erottaa nämä toisistaan. Edustuslahja on valittu yksilöllisemmin vastaanottajaa silmällä pitäen, ja se annetaan liikesuhteessa olevalle henkilölle esimerkiksi hänen merkkipäivänsä johdosta. Mainoslahja taas on arvoltaan vähäinen massalahja, joka annetaan samanaikaisesti ja samanlaisena useille vastaanottajille. Ohjeen mukaan mainoslahjaa, jonka arvonlisäverollinen ostohinta on enintään 50 euroa, voidaan pitää tavanomaisena. Edustuslahjaan pätee sama 50 prosentin rajoitus kuin muihinkin edustusmenoihin.

Tee näin: jos haluat lahjan olevan täysimääräisesti vähennyskelpoinen markkinointikulu, pidä se alle 50 euron ja anna se samanlaisena useille. Yksilöllisesti valittu viinipullo asiakkaan syntymäpäiväksi on edustuslahja riippumatta siitä, mille tilille se kirjataan.

Väärinkäsitys 3: yrittäjä voi vähentää oman virkistyksensä

Uskomus: liikuntasetelit, kuntosalikortti tai virkistyspäivä ovat henkilöstökuluja myös yhden hengen yrityksessä.

Sääntö: ohje Henkilökuntaedut verotuksessa, joka on ollut voimassa 1.1.2025 alkaen, sanoo asian suoraan: "Liikkeen- tai ammatinharjoittaja ei ole erillinen oikeushenkilö. Liikkeen- tai ammatinharjoittaja ei siten itse voi olla työntekijän asemassa eikä kuulu yrityksen henkilökuntaan. Tällöin myöskään hänelle järjestetyn henkilökuntaedun kustannukset eivät ole vähennyskelpoisia verotuksessa." Virkistysetu on työntekijän etu, ja toiminimiyrittäjä ei ole oman yrityksensä työntekijä.

Poikkeus koskee yrittäjää, jolla on palkattuja työntekijöitä. Saman ohjeen mukaan silloin, kun liikkeen- tai ammatinharjoittaja on mukana työntekijöitä varten järjestetyssä kollektiivisessa virkistys- ja harrastustoimintatilaisuudessa yhdessä työntekijöiden kanssa, hänenkään osuudestaan kustannuksista ei muodostu hänelle veronalaista etua.

Tee näin: maksa oma kuntosalikorttisi yksityisvaroista. Jos palkkaat työntekijöitä, järjestä virkistys koko henkilökunnalle yhteisenä tilaisuutena, jolloin myös oma osallistumisesi on ohjeen tarkoittamassa tilanteessa.

Väärinkäsitys 4: työvaatteet ovat aina yrityksen kuluja

Uskomus: asiakastapaamisia varten ostettu puku tai yrityksen logolla varustettu paita on työvaate ja siten vähennyskelpoinen.

Sääntö: Verohallinnon ohje Freelancer verotuksessa, voimassa 1.1.2026 alkaen, toteaa lähtökohdan yksiselitteisesti: "Vaatetuksesta aiheutuneet kustannukset ovat lähtökohtaisesti vähennyskelvottomia elantomenoja." Vähennyskelpoisia ovat suojavaatteet silloin, kun työ kuluttaa vaatetta tai on erityisen likaista, sekä sellaiset asut, joita ei voi käyttää muuhun kuin työhön. Ohje mainitsee esimerkkeinä virkapuvut ja esiintymisasut.

Tee näin: kirjaa vähennykseksi turvakengät, suojahaalari ja työn kuluttamat suojavaatteet, ja pidä ostokuitit tallessa. Ratkaiseva kysymys ei ole se, onko vaatteessa logo, vaan se, voiko vaatetta käyttää työn ulkopuolella.

Väärinkäsitys 5: kotitoimistosta saa aina kaavamaisen työhuonevähennyksen

Uskomus: kaavamainen työhuonevähennys poistui vuoden 2026 alussa, joten kotona työskentelevä yrittäjä ei saa siitä enää mitään. Tai päinvastoin: vähennyksen saa automaattisesti todellisten kulujen päälle.

Sääntö: kaavamainen työhuonevähennys poistui vuoden 2026 alussa palkansaajilta, kuten Verohallinto kertoi tiedotteessaan verotuksen muutoksista. Liikkeen- ja ammatinharjoittajan työtilaa koskeva ohje neuvoo edelleen vähentämään joko työtilan todelliset kulut tai kaavamaisen työhuonevähennyksen, jonka määrä vahvistetaan vuosittain Verohallinnon yhtenäistämisohjeessa.

Verovuodelta 2025 annetussa yhtenäistämisohjeessa määrät ovat 980 euroa, kun työtilaa käytetään päätoimisesti, 490 euroa osapäiväisessä käytössä ja 245 euroa satunnaisessa käytössä. Myönnettyjen kaavamaisten työhuonevähennysten yhteismäärä voi olla enintään 980 euroa verovuodessa, ellei verovelvollinen esitä selvitystä suuremmista todellisista kuluista.

Tee näin: valitse joko kaavamainen vähennys tai todelliset kulut, älä molempia. Todellisiin kuluihin tarvitaan luotettava selvitys, käytännössä vuokra- tai vastikelaskut ja laskelma työtilan pinta-alaosuudesta. Tarkista verovuoden määrä yhtenäistämisohjeesta ennen veroilmoituksen antamista, koska luku vahvistetaan vuosittain uudelleen.

Väärinkäsitys 6: toiminimi maksaa itselleen kilometrikorvauksen

Uskomus: yrittäjä ajaa työajot omalla autollaan ja maksaa itselleen verovapaan kilometrikorvauksen kuten osakeyhtiö omistajalleen.

Sääntö: ohje liikkeen- ja ammatinharjoittajien matkakustannusten vähentämisestä lähtee siitä, että toiminimi ei ole yrittäjästä erillinen työnantaja, joten verovapaata korvausta ei voi maksaa itselle. Tilalla on lisävähennys, jonka tarkoitus on asettaa yrittäjä samaan asemaan kuin palkansaaja. Lisävähennyksen kilometrikohtainen määrä seuraa Verohallinnon vuosittaista päätöstä verovapaista matkakustannusten korvauksista, ja vuonna 2026 se on 55 senttiä kilometriltä.

Ratkaiseva raja on 50 prosenttia auton kokonaiskilometreistä. Kun muut kuin yritysajot ovat vähintään puolet vuoden kilometreistä, auto kuuluu yksityisvaroihin ja työajoista tehdään lisävähennys. Kun yritysajoja on yli puolet, auto kuuluu elinkeinotoiminnan varoihin, jolloin kirjanpitoon kirjataan todelliset kulut ja yksityisajojen osuus lisätään takaisin tuloon. Kumpikin tapa nojaa ajopäiväkirjaan. Määrät ja ajopäiväkirjan pakolliset tiedot on käyty läpi kilometrikorvausoppaassa, ja työmatkan ja työmatkakulujen ero matkakuluoppaassa.

Väärinkäsitys 7: sakon voi kirjata yrityksen kuluksi

Uskomus: työajolla saatu pysäköintivirhemaksu tai myöhästyneestä ilmoituksesta tullut seuraamus liittyy yritystoimintaan, joten se on liiketoiminnan kulu.

Sääntö: Verohallinnon ohje sakkojen ja oikeudenkäyntikulujen vähentämisestä toteaa, että elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 16 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan sakot, seuraamusmaksut ja muut sanktionluonteiset maksuseuraamukset eivät ole tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja. Sama koskee veronkorotusta, myöhästymismaksua ja viivästyskorkoa. Pysäköintivirhemaksu on ohjeen mukaan vähennyskelvoton elantomeno, vaikka se olisi saatu työtehtävää hoidettaessa. Myös Verohallinnon toiminimiyrittäjän vähennyssivu toistaa saman.

Tee näin: maksa sakot ja seuraamusmaksut yksityisottona äläkä kirjaa niitä kuluksi. Sama koskee veronkorotusta, myöhästymismaksua ja viivästyskorkoa, jotka Verohallinnon ohje luokittelee samaan joukkoon.

Vähennyskelpoisuus yhdellä silmäyksellä

Näin pidät vähennykset todennettavina

Vähennys kaatuu harvoin siihen, että sääntö olisi ollut tuntematon. Useammin kyse on siitä, että vuoden takaisesta ravintolalaskusta ei enää muista, oliko kyseessä asiakastapaaminen vai yhteinen illallinen kollegan kanssa. Tositteet kannattaa siksi tallentaa silloin kun ne syntyvät.

SparkReceiptin kuittiskanneri lukee kuvasta toimittajan, summan, päivämäärän ja verot, ja kulujen seuranta järjestää kulut kategorioihin, joissa edustusmenot voi pitää erillään täysimääräisesti vähennettävistä kuluista. AI Fields -kentillä voit määrittää lisätiedon, jonka tekoäly poimii jokaisesta tositteesta, esimerkiksi projekti- tai asiakastunnisteen. Edustustilaisuuden vieraat ja tarkoitus kirjataan yhä itse, mutta ne on nopeampi merkitä samana päivänä kuin seuraavana keväänä. Suunnitelmat ja niiden sisällöt näet hinnoittelusivulta.

Mitä väärä vähennys maksaa

Jos Verohallinto poistaa vähennyksen verotuksen oikaisussa, seuraa kaksi erää. Ensin maksettavaksi tulee vero siitä tulosta, joka lisätään verotettavaan tuloon. Sen päälle määrätään veronkorotus.

Ohjeen Seuraamusmaksut tuloverotuksessa mukaan veronkorotuksen perustaso on 2 prosenttia lisätyn tulon määrästä. Luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle määrättävä veronkorotus on vähintään 75 euroa ja muille verovelvollisille vähintään 150 euroa. Korotettu veronkorotus on 3–10 prosenttia lisätyn tulon määrästä, ja se tulee kyseeseen esimerkiksi toistuvissa laiminlyönneissä. Myöhässä annetusta veroilmoituksesta luonnolliselle henkilölle määrätään 50 euron myöhästymismaksu verovuotta kohden.

Otetaan esimerkki. Yrittäjä on vähentänyt 3 000 euroa edustusmenoja täysimääräisenä, vaikka vähennyskelpoista olisi ollut 1 500 euroa. Lisätty tulo on 1 500 euroa, ja siitä laskettu 2 prosentin veronkorotus olisi 30 euroa. Koska vähimmäismäärä on 75 euroa, veronkorotukseksi tulee 75 euroa. Päälle tulee vero 1 500 euron lisätystä tulosta, eli 30 prosentin rajaveroprosentilla noin 450 euroa. Veronkorotus itsessään ei ole vähennyskelpoinen.

Usein kysytyt kysymykset

Poistuiko työhuonevähennys myös toiminimeltä vuonna 2026?

Verohallinnon tiedotteen mukaan kaavamainen työhuonevähennys poistui vuoden 2026 alussa palkansaajilta. Liikkeen- tai ammatinharjoittajan työtilaa koskeva ohje neuvoo edelleen vähentämään joko todelliset kulut tai kaavamaisen työhuonevähennyksen, jonka määrä vahvistetaan vuosittain yhtenäistämisohjeessa. Tarkista voimassa oleva määrä ohjeesta ennen veroilmoitusta.

Saako yrityksen logolla varustetun paidan vähentää?

Verohallinnon ohje ei tunne logopoikkeusta. Ratkaisevaa on, voiko vaatetta käyttää muuhun kuin työhön. Suojavaate ja asu, jota ei voi käyttää työn ulkopuolella, ovat vähennyskelpoisia, tavanomainen vaatetus ei.

Voiko toiminimiyrittäjä ostaa itselleen liikuntasetelit yrityksen kuluna?

Ei. Henkilökuntaetuja koskevan ohjeen mukaan yrittäjä ei kuulu oman yrityksensä henkilökuntaan, joten hänelle järjestetyn henkilökuntaedun kustannukset eivät ole vähennyskelpoisia.

Kuinka suuri veronkorotus väärästä vähennyksestä tulee?

Perustaso on 2 prosenttia lisätyn tulon määrästä, kuitenkin luonnolliselle henkilölle vähintään 75 euroa. Toistuvissa tai törkeissä laiminlyönneissä korotus on 3–10 prosenttia lisätystä tulosta.

Onko asiakaslounas aina edustusta?

Ei välttämättä. Edustusmenolla tarkoitetaan vieraanvaraisuutta yrityksen ulkopuolisia kohtaan, ja rajanveto neuvottelukuluihin riippuu tilaisuuden luonteesta. Ero on käyty läpi erillisessä edustuskulujen oppaassa.

Yhteenveto

• Edustusmenoista on tuloverotuksessa vähennyskelpoista 50 prosenttia, ja niiden arvonlisäveroa ei saa vähentää lainkaan.
• Mainoslahja, jonka arvonlisäverollinen ostohinta on enintään 50 euroa ja joka annetaan samanlaisena useille, ei ole edustuslahja.
• Toiminimiyrittäjä ei kuulu oman yrityksensä henkilökuntaan, joten oma virkistys jää vähennysten ulkopuolelle.
• Vaatetus on lähtökohtaisesti elantomeno; vähennyskelpoisia ovat suojavaatteet ja asut, joita ei voi käyttää työn ulkopuolella.
• Kaavamaisen työhuonevähennyksen määrät verovuonna 2025 olivat 980, 490 ja 245 euroa, ja määrä vahvistetaan vuosittain yhtenäistämisohjeessa.
• Toiminimi ei maksa itselleen verovapaata kilometrikorvausta vaan tekee työajoista lisävähennyksen, joka on 55 senttiä kilometriltä vuonna 2026.
• Sakot, seuraamusmaksut ja veronkorotus eivät ole vähennyskelpoisia, ja oikaistusta vähennyksestä seuraa vähintään 75 euron veronkorotus.